Päivitykset ovat taas unohtuneet tyystin, joten en lupaa niitä lähiaikoinakaan tulevaksi. Sen sijaan kehittelin uutta blogia toisaalle, saa nähdä milloin se on julkaisukunnossa. Kunhan saan uuden blogin kunnolla käyntiin, niin laitan tänne linkin.

Lämmintä kesää kaikille blogimme lukijoille!:) Palataan asiaan, kunhan ehditään...

**********************************************************************************

No more updates here, I haven't had enough time to write and got bored with these pages. But I'm planning a new blog in another address, when it's ready to be published, I'll put a link here.

Have a nice and warm summer!:) We'll be back...

Viime viikonloppu vietettiin pääasiassa agilityn merkeissä, tuota sunnuntaiaamun Haminassa pyörähtämistä lukuunottamatta.Lauantaina menin itse heti aamusta kisoihin töihin pöytäkirjan pitäjäksi, sitten kakkosluokkien jälkeen kävin hakemassa koirat kotoa. Kyseessä oli LAU:n uuden hallin avajaiskisat, tavallisten kisojen lisäksi väliohjelmana lauantaina oli Agility Allstars-kisa, jossa paikalliset urheilusuuruudet pääsivät testaamaan taitojaan agilityn parissa vieraiden koirien kanssa. Seuralaiset napsivat myös ahkerasti kuvia sekä radalta että radan vierestä, tämän kirjoituksen höysteenä olevat kuvat ovat Eeva-Liisa Jokelan ja Anne Lindin ottamia. Kiitos hienoista kuvista!:)

^Pöytäkirjanpitäjä tarkkana työssään;)

Wode alkoi torstain treenien jälkeen jotenkin omituisesti ontua vasenta takajalkaansa tai ontuminen ei kyllä ole oikea sana...no anyway ei siis miun silmissä käyttänyt sitä samalla tapaa kuin normaalisti tekee. Vaikka vääntelin ja kääntelin jalkaa ja tutkin kynnet, anturat, varpaat, kaiken mahdollisen, niin en silti löytänyt siitä mitään vikaa eikä Woitto aristanut sitä yhtään. Perjantaina hieroin Woittoa ja lämmitin selkää ja reisiä lämpötyynyllä. Kisapaikalla kävin jo ilmoittamassa molemmat koirat paikalla oleviksi, kunnes Woden kanssa vielä hieman lämmitellessä ajattelin, että kun ei se liiku ihan kunnolla, niin en uskalla ottaa riskiä ja kisata. Raahasin myös muutaman vastaantulleen katsomaan Woiton liikkumista ja kun Leenakin sanoi, että ei se ihan normaalilta näytä, niin kävin hakemassa Woden kisakirjan pois. Ja kun tilanne ei muuttunut sunnuntainakaan, niin Wode sai jäädä kotiin huilaamaan ja kisasin pelkästään Warman kanssa.

Lauantain radat tuntuivat jotenkin ahtaammilta kuin sunnuntain radat ja Warmalla oli vire hieman hakusessa. Eka rata käynnistyi hyvin, sitten lopetti jostain syystä pujottelun liian aikaisin, jonka korjaaminen vei hieman aikaa. Lisäksi ei osuttu puomin nousukontaktille, joten tuloksena oli 10 ja lisäksi reilu sekunti yliaikaa. Sijoitus oli silti peräti 6.

Jälkimmäisellä radalla sitten alussa oli hyppypyöritystä, jossa tuntui että mie olin reilusti koiran edellä, tuli vähän sellainen tunne, että miksei se koira jo tule...:D No, sitten se kyllä liikkui rivakasti, kun edessä oli putki ja putken väärään päähänhän se sujahti...kun  hylky oli alla, niin oli varaa varmistella kontakteja ja tehdä upea pujottelun aloitus, siitä meille ennen niin vaikeasta kulmasta.

Sunnuntaina päätin, etten ajattele mitään nollatuloksia yhtään, vaan ne tulee jos on tullakseen. Ja jos ei tule, niin voihan sitä tähdätä sitten siihen, että saa nollat kasaan MM-karsintoihin. Tämä selkeytti ohjaajan pään, eikä radalle meno jännittänyt juuri lainkaan. Ekalla radalla pääsi onneksi hyvin varmistamaan puomin nousukontaktia eli ehdin Warman edelle. Ennen pujottelua tuli yksi pidempi kaarros ja A-este mentiin kahteen kertaan, jonka alastulo söi hieman sekunteja sekin. Maaliin päästiin virheettömästi, ihanneaika tosin hieman ylittyi, mutta toukokuussa se ei vielä haittaa;) Tuloksella 0,52 sijoituttiin neljänneksi.

Olin jo hirmu tyytyväinen tähän tulokseen ja toiselle radalle oli helppo lähteä. Tosin jännitin vähän taas sitä puomia, kun nyt sinne mentiin täydestä vauhdista putken ja hypyn kautta suoraan...voimakas käskytys sai Warman osumaan kontaktille ehkä sillä yhdellä tassulla;) Jossain kohdissa taidettiin vähän pyöriä, mutta virheettömästi päästiin maaliin tältäkin radalta:) Tuplanollaa siis pukkasi, aika oli -2,14 eli vähän saatiin kiristettyä vauhtia edelliseltä radalta;)

Ajattelin, että ei olla tälläkään kertaa palkinnoilla, vaikken kyllä tainnut yhtään nollarataa nähdäkään ennen omaa vuoroamme. Lähdetiin sitten jäähdyttelemään ja kun päästiin autolle, alkoi palkintojenjako. Suureksi yllätykseksi meidät kuulutettiin palkintopallille toisena eli ensimmäinen palkintosijoitus 3-luokassa oli totta!:) Eikä kyllä huonolle hävitty, sillä voittanut borcol Mari on moninkertainen SM-mitalisti niin yksilöissä kuin joukkuekisassakin.

Joten näin se tilanne vaihtelee, nyt ollaan enää yhden nollan päässä SM-kisalipusta. Jännäksi menee, mutten edelleenkään aio ottaa mitään paineita asiasta, se puuttuva nolla tulee jos on tullakseen. Ja vuonna 2010 meidät ainakin nähdään SM-kisaradoilla, se tavoite on lyöty lukkoon;)

**************************************************************************************

Last weekend was our own agiltyclub's competitions. On Saturday Warma got result 10 from the 1st track and disq from the 2nd. On Sunday he did 2 clear runs with placements 4th and 2nd. So he got his first prizes from class 3:) Now there is only one clear run missing from the right to compete at the Finnish Championships this summer. He is just amazing dog!:)

Perjantai-iltana käytiin porukalla treenailemassa tokoa/tottista. Otin Arwon myös mukaan ja ensin pentu sai osallistua ryhmäpaikallaanmakuuseen häiriökoirana eli mie olin hihnanmitan päässä ja kävin palkkamassa aina välillä. Kestihän se jopa ehkä 15 sekuntia kerrallaan, ennen kuin pomppasi ylös;) Sitten Arwon kanssa tehtiin vähän seuraamista upealla kontaktilla:) Maahanmenoa ja seisomista otettiin myös, sekä luoksetuloa. Luoksetulo on kyllä aina hieno, vauhdikas ja innokas:) Niin ja hyvin malttaa jäädä istumaan paikalleen ja odottamaan käskyä. Sitten lopuksi vähän leikittiin narulelun kanssa ennen koiran vaihtoa.

Warman ohjelmassa oli ensin vähän istumisen jankkausta, kun se tuppaa aina silloin tällöin vaihtumaan seisomiseksi...Sitten otettiin pari vauhdikasta luoksetuloa niin, että heitin lelun selkäni taakse, jotta saadaan vauhti pysymään loppuun asti. Sitten tehtiin omalaatuinen paikallaanmakuu, hylkäsin Warman maahan kentän reunalle ja käppäilin siinä edes takaisin, samalla myös toiset treenailivat vieressä koiriensa kanssa. Ja lopuksi tehtiin eteenlähetystä namiläpyskän avulla. Tulin siis siihen tulokseen, että lelulle lähetettäessä en saa Warmaa menemään maahan, joten palasin takaisin namilätkään. Parin toiston jälkeen homma alkoi muistua mieleen ja viimeisellä yrityksellä sain Warman maahan jo noin 20 metrin päästä käskettynä:)

Eilisiltana oli sitten pk-kurssin kolmas kerta. Mentiin kentälle vähän myöhässä, kun kurssi alkoi jo viideltä ja töistä ei ihan päässyt irroittautumaan aikatauluun sopivasti. Paikalla oli meidän lisäksi 3 koiraa ja päästiinkin heti samantien suoritusvuoroon. Warman vire oli taas hyvä jo kentälle mennessä, vaikken ehtinytkään valmistelevia juttuja (sitä pujottelua) tekemään. Ensin otettiin lyhyt seuraaminen intensiivisellä kontaktilla:) Sitten kokeiltiin istumista, kolme kertaa onnistui hienosti, mutta sitten Warma päätti että saa riittää ja tarjosi pari kertaa seisomista. Onnistuneen suorituksen jälkeen sitten taas koira äkkiä pois kentältä miettimään asioita autoon.

Toisella kierroksella jatkettiin istumistreenillä. Nyt sain tehtyä tosi hyvät valmistelut ennen kentän puolelle siirtymistä ja Warma oli taas vireessä:) Tällä kertaa istumiset olivat edellistä kierrosta paremmat ja palkkasin lelulla ja vetoleikillä.

Kolmannelle kierrokselle päätin ottaa estenoutoja, kun niitä on vaan pakko jauhaa jotta saisi niistä varmemmat. Lämmittelynä pari kertaa hyppyä edestakaisin, sitten normaalisti kapulan kanssa. Ensin hyppy oli ehkä noin 60 cm korkea, parin toiston jälkeen nostettiin noin 80 cm korkeuteen. Tässä ei ollut mitään ongelmia.

Sitten vielä A-estenoutoa, samoin ensin pari kertaa mentiin yhdessä edestakaisin (siis mie menin toki vaan esteen vieressä), Warma tosin päätti, että jotain puuttuu ja kävi hakemassa esteen lähellä maassa olleen kapulan suuhunsa ja ylitti estettä sitten kapulan kanssa:D Sitten tehtiin tätäkin liikkeenä. Toisella kertaa heitin kapulan tosi vinoon, mutta Warma korjasi ja ylitti esteen hienosti molempiin suuntiin. Viimeisellä yrityksellä en enää kurkkinut esteen taakse, että milloin kapula on suussa, vaan annoin summamutikassa kiipee-käskyn samalta paikalta, mistä kapulan heitin. Ja Warmahan tuli taas hienosti esteen yli!:) Joten seuraavalla treenikerralla voi hyvinkin jo kokeilla liikettä ilman tuota apukäskyä, jolla tähän asti on varmistettu sitä, että Warma muistaa kiivetä myös takaisin tullessa esteen yli.

Ja saatiin kouluttajilta palautetta siitä, että Warman kapulan luovuttaminen tapahtuu juuri oikeassa paikassa eikä miun tarvii taputella reisiäni tai tehdä mitään muutakaan saadakseni koiran lähemmäs itseäni. Höh, mie kun olen aina luullut, että sen luovutus on jotenkin löysä, mutta hyvä näin:) Kurssista tuntuu siis edelleen olevan todella paljon hyötyä, kun saadaan neuvoja ja vinkkejä kokeneilta pk-harrastajilta, joilla on myös kokemusta siitä mitä koetilanteessa oikeasti vaaditaan ja miltä sen suorituksen pitäisi näyttää.

Tiistai-iltana päästiin ekan kerran tänä vuonna ulos treenaamaan. Oi onnea, auringonpaisteessa agilitya, mikä voisi olla sen parempaa:) Ja ulkokenttä on myös huomattavasti hallin "suota" parempi alusta ja sen kyllä huomasi...Oli nimittäin koirissa vauhtia ja ohjauksessa tekemistä;)

Tehtiin kaksi about 15 esteen pätkää (tai se eka oli ehkä ihan kokonainen rata). Rimat nostettiin tappinsa eli 65 cm korkeuteen viikonlopun kisoja ajatellen. Wode taisi tiputtaa yhden vai kaksi rimaa, toinen tuli käännöksessä ja toisesta ei ole mielikuvaa. Ei paha saldo ollenkaan. Kontakteilta olisi lähtenyt taas vähän turhan äkkiä, mutta muuten ihan perusmenoa.

Warma tiputti ekalla radalla ensimmäisen riman, en tiedä miksi (ehkä aurinko sokaisi;), koska yleensä Warma ei rimoja tiputtele. Kontaktit oli edelleen hyvät, eikä muutenkaan ollut mitään huomauttamista, kivasti kulkee:)

Eikä selän takana lähdössä lepattanut kehänauha aiheuttanut kummallekaan minkäänlaista reaktiota, hyvä välillä muistutella sitäkin mieliin, koska ulkokisoissa sellainen usein on selän takana.

Keskiviikkona oli sitten taas Arwon penturyhmän vuoro. Arwon ryhmäkin treenasi ulkona ja miuta vähän epäilytti, että mistä pikkuherra mahtaa löytyä...No, ihmisten luota tietty;) Poistui miun luota kaksi kertaa, kun pitihän sitä Päiviä ja Mirkaa välillä käydä moikkaamassa eli poistumat olivat alle 10 metrin päähän. Mihinhän sitä omistajan ja lihapullien luota lähtisi, ei minnekään:)

Tehtiin ensin perustreeniä hyppy-putki-hyppy, kun viime viikolla putken kanssa oli vähän jumittamista joka koiralla. Sitten sen jälkeen harjoiteltiin haltuunottoa putken suulta eli ohjaaja liikkui ihan putken suuaukon luo ja otti koiran suoraan putkesta namikäden avulla haltuun. Ja tämän jälkeen vielä yksi versio oli niin, että koira lähetettiin pimeään kulmaan putkelle eli U:n muotoisen putken takakautta. Tämä tietysti tuotti eniten ongelmia, mutta vasemmalta puolelta Arwo tajusi homman heti, oikean puoleinen putkeen meno vaati useamman toiston ennen onnistumista. Tokokoira siitä tulee;)

Sitten otettiin puomia ensin pelkästään, sen jälkeen hypyn kautta. Tosi hyvin muisti nousukontaktilta napata namin suuhun ja pysähtyä alastulossa:) Ja lopuksi verkkokeppejä, ensin pelkästään, sitten niitäkin hypyn kautta. Mukavaa oli huomata, että Arwo jää hienosti odottamaan esteen taakse, eikä yritä karata sieltä ennen käskyä:) Hypyt olivat edelleen 35 cm korkeudessa, niitä aletaan nostamaan sitten, kun ollaan saatu lääkäriltä tuomio kahden viikon kuluttua.

Tänään oli vielä isojen ratatreeni. Tehtiin kunnon lämmittely kiertämällä lentokentän ympäri, aikaa kului noin tunti ja vartti. Warmalle se oli oikeasti vaan pikku alkulämmittely, sillä vauhtia ja intoa riitti ja vaikeahko rata sujui virheittä:) Sitten jankattiin vähän kontakteja namien kanssa.

Wode taas alkoi selvästi hyytyä agilityssä, löytyi siis viimein keino, jolla Woiton saa rauhallisemmaksi radalla;) Tai no ei se hyytyminen heti ilmennyt, rata mentiin läpi ja sitten otettiin pari vaikeaa kohtaa uudestaan. Lopuksi pujottelussa huomasin, että vauhti ei ollut ihan normaalitasollaan. Woden kanssakin jankattiin vähän vielä kontakteja lopuksi. Ehdittiin taas hyvin treenata muutakin kuin se pelkkä rata, kun koiria maxien vuorolle tuli vaan kolme. Myö taidetaan olla kelpieiden kanssa ahkerimpia ratatreeneissä kävijöitä, mutta jos kerran tuollainen mahdollisuus on tarjottu, että saa toisen treenikerran viikossa, niin tyhmäähän se olisi käyttämättä jättää. Varsinkin kun miulla ei ole mahdollisuutta käydä treenaamassa päiväsaikaan töiden takia, niin tuo toinen iltavuoro on justiinsa passeli:)

Huomisiltana on tarkoitus vähän tottistella vielä ja viikonloppu sujuukin sitten agilityn merkeissä. Niin ja sen Haminan näyttelyn, jossa on kiva päästä tapaamaan Rumo-veikkaa pitkästä aikaa:)

Maanantaina aloitettiin Warman kanssa pk-tottiskurssi. Alunperin ilmoittauduin kurssille Arwon kanssa ja olisin halunnut paikan pentukurssilta, mutta jostain syystä meidät olikin laitettu kokeisiin valmistautuvien kurssille ja kaikki pentukurssit olivat täynnä eli vaihto ei onnistunut. No, koska miulta ei koirat lopu kesken, niin päätin sitten että eihän siitä kurssista Warmallekaan haittaa ole ja vaihdoin koiraa. Harmittaa kyllä hieman, kun olisin halunnut Arwolle "oman jutun" agilityn lisäksi, mutta saahan niitä tottisjuttuja Arwon kanssa treenattua myös meidän omissa porukkatreeneissä, ihan niin kuin tähänkin asti.

Maanantain treenissä katsottiin jokaisen koiran seuraamista ja kouluttajat antoivat vinkkejä, miten kontaktia voisi parantaa. Warma vähän haahusi omiaan ja kontakti oli lyhyttä ja vähän sinnepäin. Miuta kehoitettiin kokeilemaan aktiivista pakkoa, koska Warma on sen luonteinen koira, ettei se siitä mene pilalle (toinen kouluttajista on miun serkku ja nähnyt Warman tekemistä jonkun kerran aikaisemminkin, eivät siis tehneet vaan pikaisesti tällaista johtopäätöstä asiasta). Eli kun kontakti on hukassa, niin napakka nyppäisy kahdella kädellä hihnasta, uusi seuraa-käsky ja sitten kun kontakti on hyvä, niin heti palkka.

Toisella kierroksella sitten sovellettiin oppeja. Meitä kehoitettiin ensin leikkimään hieman ja sitten sen jälkeen vaan suoraan liikkeelle, kun koira on innokkaasti mukana ja palkka taas heti kun kontakti on hyvää. Warmaa ei tarvinnut montaa kertaa hihnasta nyppäistä, vaan leikillä saatiin kontakti paranemaan huomattavasti. Maanantaina koiria oli sen verran monta, että tämän enempää ei ehditty tehdä.

Tiistaina agitreeneissä omaa vuoroa odotellessa teetin Warmalla vähän seuraamista ihan kehänauhan vieressä ja kontakti oli tosi hyvä koko ajan:)

Keskiviikkona oli sitten taas kurssin vuoro. Paikalla oli tällä kertaa vain kolme koiraa, joista yksi lähti puolessavälissä pois, joten ehdittiin treenata ihan reilusti. Ennen omaa vuoroa herättelin Warmaa kentän vieressä teettämällä pujottelua namin perässä miun jalkojen välistä. Tällä sain kontaktin hyväksi jo heti kentälle mentäessä ja Warman häntä heilui myös innokkaasti:) Jatkettiin sitä seuraamisharjoittelua tälläkin kertaa ja Warman kontakti oli upea:) Hihnasta ei tarvinnut nyppäistä kertaakaan, pää pysyi ylhäällä ja katse oikeassa paikassa:) Ja sekä vasemmalle että oikealle käännökset sujuivat myös tiiviisti ja kontakti säilyi niissäkin:)

Toisella kierroksella tehtiin sama juttu eli seuraamista ja kun koira oli vielä innoissaan, niin lopetettiin "kesken", jotta koiralle jäisi vielä tekemisen nälkää. Ja kentälle mentäessä Warma oli häntä pystyssä innoissaan menossa tekemään hommia, ihan kuin eri koira maanantaihin verrattuna:) Tämäkin seuraamisosuus sujui mallikkaasti ja saatiin kehuja siitä, että kun kontakti pysyy, niin seuraaminen näyttää tosi hyvältä:)

Warmallahan on hyvä seuraamispaikka ja sen seuraaminen on tiivistä, mutta se kontaktin tippuminen on ollut ongelmana. Johtuu varmaan siitä, että kun Woden kanssa olen ollut ihan liian laiska kouluttaja ja antanut sen tehdä oman mielensä mukaan (Woiton seuraamisessa lähinnä ohjaaja seuraa koiraa eikä toisinpäin miten pitäisi olla), niin en ole myöskään Warmalta vaatinut tarpeeksi kontaktia. Hölmö minä, jos vähän viitsisi nähdä vaivaa, niin Warman tottiksesta saisi tottiksen näköistä.

Päätin saman tien, että ei kiirehditä sen jälkikokeen kanssa, vaan kesän ajan tehdään töitä, jotta tuo iloisuus ja tekemisen halu, mikä Warmasta löytyy, kaivetaan esille niin, että se on aina mukana kaikessa tekemisessä. Enää ei treenata puoliteholla ja vähän sinne päin, vaan lyhyesti ja tehokkaasti. Myönnän myös olevani melko laiska treenien suunnittelija ja treenaan ihan liikaa koemaisesti ja siirryn liian nopeasti harjoittelemaan liikkeitä kokonaisina. Ei ihme, että koiran into laskee, kun ei edes opeteta asioita kunnolla...Joten, lelut ja muut motivointitemput esiin, koira kunnon vireeseen ja sitten vasta kentälle. Ja kentällä ei olla liian kauan. Kurssimaksu maksoi siis jo toisella kerralla itsensä takaisin suurien oivallusten muodossa:)

Kun kaksi seuraamisosuutta meni hyvin, otettiin lopuksi vielä vähän estenoutoja. Hyppy oli ehkä noin 60-70 cm ja A-estettä loivennettiin hieman, jotta saatiin onnistuneita suorituksia eikä vaadittu liikaa. Noudoistahan Warma tykkää kovasti ja niissä riitti vauhtia, eikä muuten sitä kapulan tappamista tarvitse estenoudoissa tehdä. Niissä liikkeissä kun on vauhtia muutenkin:)

Kurssilla on tarkoitus käydä muutaman kerran myös harjoittelemassa BH-kokeen kaupunkiosuutta. Näihin kertoihin vaihdan sitten koiraksi Arwon, Warman kun ei enää tarvitse kaupungilla käyttäytyä;)

Arwo ja veljensä Rumo viettivät perjantaina synttäreitä ja ikää on nyt vuoden verran! Aika on mennyt tosi nopeasti, vastahan Arwo oli ihan pieni pentunen, jota kävin pentulaatikossa ihmettelemässä. Hetkeäkään en ole katunut sitä, että Arwon otin, vaikka asiaa piti viime kesänä pyöritellä edes takaisin. Ja Arwon valintahan oli tosi vakuuttavasti tehty, kuulin että Arwo syntyi nopeasti, ilman että paikalla olleet ihmiset edes huomasivat ja rääkäisystä tajusivat, että pentu on syntynyt. Niin ja rinnassa oleva valkoreunainen sydänkuvio oli toinen kriteeri, totesin samalla kertaa kun puhelimessa Sarilta kuulin nuo asiat, että se taitaa sitten olla miun pentu, jos kerran on nopea jo syntyessään ja valkoinen kuvio rinnassa;D

Tänäiltana lenkin jälkeen napsin Arwosta pari kuvaa, joten tässä viralliset 1-vuotiskuvat, olkaapa hyvä!

Ei hullumman näköinen kelpiepoika, vaikka itse sanonkin;) Rungossa on paljon samaa kuin Warmassa, pää ja erityisesti ilme sekä korvien asento taas ovat selvästi Carmen-äidiltä perittyä. Sopiva sekoitus siis:)

Kuvauksen päätteeksi loput namit käytettiin tokoiluun. Tehtiin Arwon kanssa vähän seuraamista, muutama luoksetulo sekä muisteltiin hypyn suorittamista. Hypyn harjoittelu oli haastavaa, kun Arwo ehti aina karata nappaamaan hypyn toiselle puolelle viemäni namin ennen käskyä...Tokoilun päätteeksi vielä vähän heiteltiin palloa.

^Ja hauskaa oli!:)

*****************************************************************************************

Placo E-puppies are now one year old! At the photos Arwo today, his body looks a lot like same as Warma, but his head (specially eyes and ears) are just like his mothers. Very well mixed, I think:)

Kun tänään satuttiin sopivasti käymään mökillä, niin pitihän kelpiet ottaa mukaan ja tallata jokaiselle jälki. Ensin tallasin Warmalle 6 kepin jäljen, joka vanheni tunnin verran. Woden jäljellä oli 4 keppiä ja vanhenemisaika noin 45 minuuttia. Arwolle tein namijäljen ensin niin kuin edellisen viikonlopun kurssilla eli joka askeleelle nami. Tämän lisäksi tallasin toisen, hieman pidemmän jäljen, johon laitoin pienet namirasiat noin viiden metrin välein, tallasin jäljen kuitenkin yhtä voimakkaasti kuin toisenkin, erona oli siis vain se ettei nameja ollut joka askeella. 

Arwon kanssa aloitettiin muistuttelemalla mieliin jäljestämistä tuolla lyhyemmällä jäljellä. Lähti hyvin liikkeelle ja poimi lähestulkoon kaikki namit. Sitten otettiin toinen jälki heti perään, joka sujui vielä paremmin! Arwo eteni tosi hyvin rasialta toiselle ja vaikka välillä jäi kuuntelemaan joitakin ääniä ja nosti päänsä ylös, niin jatkoi kehoituksesta jäljestämistä hienosti ja suoraviivaisesti. Taidan itsepäisesti ruveta tekemään niitä jälkiä noiden namirasioiden kanssa ja yhdistää niihin sitten pikkuhiljaa kepit mukaan, kun Arwo kerran etenee paremmin niin, ilman että joka askeleella on nami (hidastamassa menoa, sanoo Arwo).

Seuraavaksi oli Woden vuoro. Woitto jäljesti rauhallisesti ja tarkasti, muisti hyvin että keppejä sieltä on etsittävä. Kävi muutaman kerran tarkistamassa "takajälkeä", mutta se johtui varmaan kohtuukovasta tuulesta, joka taatusti oli levittänyt jäljen hajua eteenpäin. Parista kepistä meni ohi, mutta palasi takaisin ja nosti kaikki kepit:)

Sitten viimeisenä oli Warman vuoro. Janalta otti hyvin oikean suunnan ja eka keppi löytyi ja nousi hienosti. Jäljen alkupuolella oli kaksi 90 asteen kulmaa, joissa ei ollut mitään ongelmaa. Kakkoskeppiä etsi pidempään ja taisi mennä siitä ylikin, mutta palasi hyvin hakemaan kepin. Seuraavat kepit löytyivät myös hyvin, viitosella taas pyörittiin hieman enemmän ennen kuin keppi nousi. Ja kuutoskeppi löytyi helposti. Ajatin Warmalla jäljen nyt niin, että liina oli pannassa kiinni valjaiden sijaan ja kulki sekä etu- että takajalkojen välistä. Tämä rauhoitti menoa sopivasti ja pitkät pätkät edettiin hienosti nenä maassa:) Joten uskon, että oikeaan suuntaan ollaan tässäkin lajissa menossa:)

Tänään oli vuorossa helppo kisa, ohjaajan kannalta siis;) Eli suunnattiin Imatralle koirien kiihdytyskisaan eli Speedraciin. Tänä vuonna osallistujia oli huomattavasti viime vuotta vähemmän, maxeissa reilut kolmisenkymmentä. Saatiin myös joukkue kasaan, miun kelpieiden vahvistukseksi tuli Kirsin tervutyttö Mutka ja joukkueen nimeksi laitettiin kuvaavasti Kelpo Mutka:)

Aamulla Leena korjasi palkinnot kotiin medien luokassa, jossa Woden sisko Baby-X voitti ja muutkin Leenan kelpiet eli Kenkku sekä Retta olivat palkinnoilla, kuten myös joukkueen vahvistus Pimu. Medeissä vastustajia taisi olla hiukan maxeja vähemmän.

Arwo sai kunnian aloittaa maxien kisan ja hienosti se pentu pinkoi, vaikka ikää oli tasan vuosi, eikä ehditty yhtään suoritusta nähdä ennen omaa vuoroa. Vauhti on tainnut tulla verenperintönä:) Kuulemma joku katsoja oli kommentoinut Arwon juoksua sanoin: "aika hurja aloitus!";D Sitten parin koiran jälkeen oli Woiton vuoro, takuuvarmaa juoksuvoimaa, Wodehan on tässä vanha tekijä.

Luokan loppupäässä oli Warman vuoro. Jo lähtöön mennessä Warma vaikutti huikean keskittyneeltä, katsoi tarkasti edellisen koiran menon ja nyki jo kovasti siihen tyyliin, että menisin jo. Eikä ottanut miuhun mitään kontaktia, kun yritin vähän härnätä Warmaa jättäessäni hänet lähtöön Leenan luokse. Warma juoksi upeasti, mutta silti vähän yllätyin, kun Leena sanoi että meni kovempaa kuin Woitto, itse ei maaliintulon jälkeen kerennyt kuunnella aikaa, kun piti kaivella palkkaa taskusta ja ottaa Warma hihnaan. Viimeisenä joukkueesta starttasi Mutka, joka teki huiman ajan, ainoana osallistujana alle viiden sekunin!

Loppujäähdyttelyn jälkeen tulikin kiire palkintojenjakoon, viisi parasta palkittiin. Mutka voitti yksilökisan ajalla 4,99. Toiseksi sijoittui Warma ajalla 5,07. Kolmas oli imatralainen bortsu ja Woitto oli neljäs ajalla 5,18. Suureksi yllätykseksi kisan viides oli Arwo, joka ei paljoa jäänyt Woiton ajasta, sillä Arwon aika oli 5,19:) Jos Arwo on vuoden ikäisenä jo lähestulkoon Woiton vauhdissa, niin mikähän aika on parin vuoden kuluttua...Koska yksilökisassa 4/5 palkinnoista tuli team Kelpo Mutkalle, niin oli sanomatta selvää että joukkuekisan voitto irtosi melko suvereenisti:D

Palkinnot oli tosi hyvät: puruluita, muita koiranherkkuja, dameja löytyy nyt 6 kpl, pari pyyhettä, kolme metallista 3 litran ruokakuppia, Warmalle vielä kätevä laukku vaikkapa omistajan näyttelykassiksi ja ruusuke, niin ja Mustin & Mirrin alennuslahjakortteja:) Näin huimaa palkintosaalista tuskin vähään aikaan mistään napataan...

Kuvia toivottavasti pian lisättävänä, käsittääkseni koirien suorituksista napsittiin tänäkin vuonna kuvia, ainakin joku kameran kanssa siinä radan vieressä seisoi;)

**********************************************************************************

Today we competed in dogs running competition, speedrace. Dogs had to run about 60 meters and the winner is the fastest dog. In maxiclass there were over 30 competitors. All my kelpies run very well, Warma's time was 5,07 seconds, Woitto's 5,18 and surprisely Arwo run almost as fast as Woitto and his time was 5,19. If he is at the age of 1 year that fast, who knows how fast he can go after few years...;D Warma's placement was 2nd of all dogs, Woitto was 4th and Arwo 5th. The prizes were great, probably we won't get that much prizes anywhere in a while;) I hope that I can add some photos here soon.